Tänään sain valmiiksi viikonpäivälorun kuvineen, löydät linkit "palapeliin" postauksen lopusta. Skannerimme ei skannannut kovin laadukasta jälkeä, koska piirustus ei mahtunut kokonaan kannen alle. Mutta vähän askartelemalla saa kasaan ihan kelvollisen "kalenterin".
Viikonpäivissä olen käyttänyt perinteisiä värikkään viikon -värejä, mutta muuten en ole niitä teemoja noudattanut. Yhdeksän vuotta vaaleanpunaista possuista ja tinteistä sinitaivaalla laulelleena tuntui, että kaipaan jo aivan jotain muuta.
Tähän viikonpäiväloruuni ei ole melodiaa, mutta koitan konsultoida perheemme musikaalisia jäseniä, jos he saisivat sellaisen tässä kesän aikana kehiteltyä.
Neiti nelivuotias totesi minulle tänään, ettei hän ei pidä "husista" tai "käämmeistä", kun näki minun piirtelevän pöydän ääressä. Totesin sen olevan harmi juttu, koska ensi syksynä niistä jutellaan paljon. "Tulen minä silti hoitoon tänne", -lupasi neiti kuitenkin. :)
Viikko metsässä
Maanantaina menin metsään. Istuin sammalmättäälle.
Tiistaina näin tikan, se nokallaan rummutti puuta.
Keskiviikkona kuulin, kuinka susi ulvoo kuuta.
Torstaina ihmettelin, kun sammakot kurnutti kuorossa.
Perjantaina kettuisä oli pentujen vahdintavuorossa.
Lauantaina rantakäärme
lämmitteli kalliolla.
Sunnuntaina lähdin kotiin,
on kotona hyvä olla.
Tällä kertaa kuvissa on käytetty inspiraationa netistä löytyneitä kuvia ja kortteja, joten jotain tuttua niistä voi löytyä. Kotimökin savupiipulla keikkuva harakka on yksi niistä. Se vain niin herkullisesti muistuttaa viimevuotisista linnuistamme, että en raaskinut jättää sitä pois kuvasta.
Ihanaa, lämmintä kesää kaikille teille! Nauttikaa auringosta ja lämmöstä. Elokuussa tavataan! :)
Petra
