”Lapsi
on tehty sadasta.
Lapsella on
sata kieltä
sata kättä
sata ajatusta
sata tapaa pohtia
leikkiä ja puhua
sata aina sata
tapaa kuunnella
ihastella rakastaa
sata iloa
laulaa ja ymmärtää
sata maailmaa
valloittaa
sata maailmaa
tutkia
sata maailmaa
uneksia.
Lapsella on
sata kieltä
(ja taas sata sata sata)
mutta häneltä ryöstetään niistä yhdeksänkymmentäyhdeksän.
Koulu ja kulttuuri
erottavat lapsen pään muusta kehosta.
Lapselle sanotaan:
ajattele ilman käsiä
toimi ilman päätä
kuuntele, äläkä puhu
ymmärrä ilman iloa
rakasta ja ihmettele
vain pääsiäisenä ja jouluna.
Lapselle kerrotaan:
löydä jo valmis maailma
ja sadasta
häneltä ryöstetään yhdeksänkymmentäyhdeksän.
Lapselle kerrotaan:
työ ja leikki
todellisuus ja mielikuvitus
tiede ja kuvittelu
taivas ja maa
järki ja tunne
ovat asioita
jotka eivät kuulu yhteen.
Niin lapselle kerrotaan
ettei sataa ole.
Mutta lapsi sanoo:
En usko. Sata on.”
Loris Malaguzzin runosta suomentanut Liisa Puurula
Mun sydän sykähtää aina kun luen artikkeleita Reggio Emilia pedagogiikasta; ehkä mussa asuu pieni italialainen mamma, joka haluaa kaikki "lapsensa" saman pöydän ääreen juttelemaan ja nauttimaan yhteisöllisyydestä. Reggio Emilian piazzat (lasten yhteiseen olemiseen ja kokoontumiseen tarkoitetut alueet, eli "torit"), askartelujen projektinomaisuus ja lapsen kannustaminen tutkimaan uteliaasti koko ympäröivää maailmaa kiehtoo ja koskettaa minua.
Lapsen sata kieltä runo kertoo hienosti sen, kuinka lapsella on mahdollisuudet oppia vaikka mitä, jos vain me kasvattajat osaamme antaa avaimia ja mahdollisuuksia oppia! Yrittämisen ja jopa erehtymisen kautta he voivat löytää kaikki kielensä.
Meillä on töissä ollut projektina kesäinen metsä. Lapset ovat yhteistyönä valmistaneet pohjan, nurmea, koivuja, taivasta. Pienet painoivat vessapaperirullilla kesäisiä kukkasia ja isot miettivät, mitä lintuja metsässä lentelee. Olemme tutkineet lintukirjaa ja lapset ovat värittäneet; ensin minun kevyesti lyijykynällä hahmottelemiani lintuja ja nyt, rohkaistuneina onnistumisistaan, he ovat piirtäneet lintuja mallista aivan itse. Pienemmille on värityskuvana pääskynen, jonka lapset ovat saaneet värittää mielensä mukaan. Yllättävän moni on kuitenkin selannut lintukirjasta mallin itselleen, mutta kyllä siellä pinkkikin pääsky lentelee ja omistajansa on kovin ylpeä siitä.
Huomenna tehdään nurmelle vielä sudenkorentoja. Alempana on kuva minun suunnitelmastani mallista, mutta olen varma, että huomenna nähdään paljon hienompia ja persoonallisempia yksilöitä! Ajatus sudenkorennoista syntyi, kun läheisen lammen rannalla ihmettelimme sudenkorentojen nymfejä ja mietimme miten jännittävä ajatus se onkaan, että siellä nymfin sisällä kehittyy valmis sudenkorento.
Ensi viikolla juhlimme kevätjuhlaa taidenäyttelyn merkeissä. Lähtijät saavat muistoiksi fimomassasta tekemäni kaulakorun, oman lintunsa tietysti. Kyyneleitä ja haikeita hetkiä tiedossa siis.
Tässä leppälintu, naakka ja käki. :D
On tämä vaan mahtava työ! Missä mussa työssä voisin tehdä kaikkia rakastamiani asioita? Kulkea ulkona luonnossa tutkimassa kaikkea ihmeellistä ja jännittävää. Taiteilla lasten kanssa. Nauttia niistä hienoista ja hilpeistä ajatuksista joita näillä pienillä ihmisillä on. Istua vaan ja silittää pikkuista kättä.
Kuunnella niitä sataa kieltä, joita lapset "puhuvat" ja muistaa niistä itsekin jokunen, tuntea kuinka elämä kuplii. Olen niin onnekas!
Niille jotka odottelevat eläinkuvia, voin kertoa, että melkein valmista on, on vaan ollut niin työntäyteistä niin koulun, kuin töidenkin suhteen, etten ole ennättänyt skannailla. Nyt kun saadaan kevätjuhlat juhlittua, niin lupaan laittaa koneen laulamaan. Ensi viikkoon siis!
Petra
