Ei siitä täydellinen tullut, kun ei oikein runosuoni sykkinyt, mutta saa luvan kelvata.
Jos jotakuta häiritsee "hoitotäti" -termi, niin voin kertoa, että oma ajatukseni tädittelystä on se, että minulle on kohtuullisen sama, miksi minua kutsutaan. Lapsi saa itse etsiä mieleisensä nimityksen, mieluiten olen Petra, mutta kaikki muutkin nimet käy. :)
Kun tulit meille hoitoon
sinä olit ihan pieni,
itkit sylissäni
jos paha oli mieli.
Ikkunassa yhdessä vilkutettiin,
kun isi töihin lähti.
Ja äitiäkin lohdutettiin,
jos kyyneleet silmissä nähtiin.
Päiväunille pikkuinen nukahdit,
kun hiljaa silitti selkää.
Unilaulu, hämärän hyssykkä,
ethän turhaan unta pelkää.
Vuodet vieri ja sinä kasvoit.
Tehtiin monta hauskaa juttua,
tanssi, leikit, metsäretket,
ja monta uutta tuttua;
numeroita ja kirjaimia,
tavuja sekä riimejä.
Kavereiden kanssa harjoiteltiin
miten tehdään tiimejä.
Mentiin yhdessä katsomaan
metsään ensi merkkejä kesän.
Haisteltiin tuomet ja kielotkin,
joko linnut on tehneet pesän?
Nyt on tullut aika, halata ja kiittää.
Hoitotädin sydän on sellainen,
että siellä paikkoja riittää.
Jokainen lähtevä lapsi saa,
sydämestä paikkansa oman,
ja jos ikävä joskus yllättää
etsin muiston oikein soman,
ja mietiskelen sitä...
Ihana runo!
VastaaPoista