I
"- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi.
Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa kesytetty?
-Kesytetty on sama kuin solmia siteitä..
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…
- Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…"
Lukiessani tätä kohtaa pikku prinssistä mietin usein niitä pieniä ihmisiä, joita me kasvatuskumppaneina "kesytämme". Päivähoidon alkaessa istumme lapsi sylissä ja katselemme päivähoidon arkea sivusta, selitämme lapselle mitä nyt tapahtuu ja mitä toiset lapset ja aikuiset tekevät. Näemme vaivaa, että turvallinen kiintymyssuhde hoitavaan aikuiseen muodostuu. Muistan yhdenkin pienen tytön monen vuoden takaa, jonka hoidon alku oli kovin itkuinen, niin kuin pienten monesti on. Tyttö sylissäni kiertelin pihalla ja "kesytin" tyttöä. Juttelin pihan tapahtumista, katseltiin lintuja ja ohi ajavia autoja. Itku taukosi aina hetkeksi alkaakseen kohta uudelleen. Mutta ajastaan onnistuimme "solmimaan siteitä", itkut vähenivät ja lopulta loppuivat kokonaan. Siteet kuitenkin säilyivät, pitkä katse ja hymy huoneen toiselta puolen, tai aamuinen hetki kainalossa kertovat siitä vahvasta siteestä joka välillämme on.
"Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään!
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä."
Niin. Yhtenä päivänä tulee se hetki kun on aika erota. Ja voi joutua itkemään vähän. Mutta niin kuin kettu muisti pikku prinssin kultaiset hiukset, jää minullekin muistoksi se luottavainen katse ja ne pienet ujot hymyt joita vuosien varrella sain.
"Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Kiitos teille pienet ihmiset, jotka olette opettaneet minua näkemään sydämelläni.
Te muistutatte minua päivittäin siitä, mikä elämässä on tärkeää.
Lämmöllä, kaikille niille joita minulla on ollut onni ja ilo "kesyttää" ja tulla itsekin siinä samalla "kesytetyksi":
Petra
Lainaukset: Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti