Ne tärkeimmät asiat

Tällaista tarinaa olen tässä viikon varrella mielessäni kirjoittanut, tänään se sitten kirjoittautui tekstiksi. 

Näihin ajatuksiin pitkälti pohjaan oman työni, vaikka se joskus haasteellista onkin. Parhaani yritän, toivottavasti se riittää. :)

Syli. Lapsen tärkein lohdutuksen lähde on aikuisen syli. Ero vanhemmista on lapselle kuormittava tekijä, sylissä ikävä helpottaa, sylistä on helppo tankata turvaa. Sylistä on hyvä lähteä päivän leikkeihin.

Ruoka. Älä pakota, älä vaadi. Kannusta, kehu ja kiitä. Mitä vähemmän ruokailuun liittyy tunnelatausta, sitä paremmin lapset syövät. Keskustele pöydässä lasten kanssa.

Katse. Hyväksyvä katse, tuikkivat silmät. Epävarmat lapset hakevat monesti aikuisen katsekontaktia, pelkkä lempeä katse voi riittää rohkaisemaan ja kannustamaan lasta. 

Vanhemmat. Ole aidosti kumppani, rinnallakulkija. Älä nosta itseäsi vanhempien yläpuolelle.

Leikki. Varaa riittävästi aikaa vapaalle leikille, leikin merkitys lapsen kehityksessä on valtava. Lapsi oppii leikkiessään.

Lapsen ajatukset. Pysähdy. Kuuntele. Riemastu. Työmme parasta antia ovat ne hilpeät oivallukset, joita pienet ystävämme meille kertovat.

Lapsilähtöisyys. Mitä se oikeasti on? Siinäpä onkin meille varhaiskavattajille pähkinä purtavaksi. Hieno sana, joka meinaa jäädä arjen jalkoihin. Miten voisimme olla aidosti lapsilähtöisiä, niin, että lasten ääni kuuluisi ja kädenjälki näkyisi päivähoidossa?

Huumori. Höpsöttele, hassuttele, ja naura lasten kanssa. Älä pelkää heittäytyä.

Hellyys. Lapsi on valtaosan päivästään hoidossamme. Silitä, halaa, pörrötä tukkaa. Nappaa uninen taapero kainaloon ja vietä hetki heräävän kanssa. Pue hitaasti ja ihmetellen, kylläpä on hienot varpaat ja ihanan taitavat sormet. 

Aika. Mihin meillä on kiire? Ei mihinkään. Ja jos meillä aikuisilla onkin, niin lapsilla ei ole. Annetaan heidän ihmetellä tätä maailmaa omassa tahdissaan.